Suomen rikkaimman miehen Antti Herlinin maksamat verotulot jäivät varsin pieneksi viime vuonna hänen tuloihinsa nähden. Sama ilmiö näkyy monella muullakin Herlinin ja muiden varakkaiden sukujen edustajien kohdalla.
Syy löytyy holdingyhtiöistä ja Suomen verolainsäädännöstä.
Hissiyhtiö Koneen suuromistaja Antti Herlin hallinnoi omistuksiaan pääsääntöisesti holdingyhtiöittensä välityksellä. Verolain mukaan pörssiyhtiön osingoista ei peritä lainkaan veroja, mikäli niitä maksetaan holding- eli omaisuudenhoitoyhtiölle, joka omistaa vähintään kymmenen prosenttia yhtiöstä.
Tämän takia Herlin ei maksa suoraan pääomaveroa esimerkiksi tänä vuonna saamistaan yli sadasta miljoonasta eurosta, jotka Kone jakoi osinkotuloina Herlinin yhtiölle Holding Manutakselle.
Maanantaina julkaistujen vero- ja tulotietojen mukaan Antti Herlin ansaitsi vuonna 2014 yksityishenkilönä 2,5 miljoonaa euroa. Todellisuudessa Herlinin tulot ovat monikymmenkertaiset.
Herlinin osinkopotti hyödyttää tosin myös suomalaisia tieteen ja taiteen tekijöitä. Apurahoja jakava Koneen Säätiö omistaa 49 prosentin osuuden Antti Herlinin omaisuudenhoitoyhtiöstä Holding Manutaksesta.
Vauraat suvut suosivat holdingyhtiöitä
Herlinien lisäksi myös muut vauraat suvut, kuten Ehrnroothit, omistavat pörssiyhtiöitä holdingyhtiöiden välityksellä ja saavat näistä omistuksistaan vähintään osan osinkotuloista verottomana.
Ylen laskelmien mukaan pörssiyhtiöitä yli kymmenen prosenttia omistaville holdingyhtiöille maksettiin verovapaasti ainakin 250 miljoonan euron arvosta osinkoja tänä keväänä.
Helsingin pörssin yhtiöiden maksamat osingot nousivat tänä vuonna yli kymmeneen miljardiin euroon. Kokonaisuudesta holdingyhtiöiden saama verovapaa potti on suhteellisen vähäinen, mutta se hyödyttää verrattain pientä joukkoa omistajia.
Helsingin pörssin yhtiöiden omistajien joukossa on useita kymmeniä sellaisia yksityishenkilöiden omistamia yhtiöitä, joiden hallussa on yli kymmenen prosentin osuus noteeratusta yhtiöstä.
Näistä kuitenkin vain osa sai tänä vuonna merkittäviä osinkotuloja. Usein yli kymmenen prosentin osuuksista omistetaan lähinnä pörssin pienemmistä yhtiöistä, joiden tuloksentekokyky ja siten myös maksamat osingot jäävät pieneksi.
Mikäli holdingyhtiön omistaja päättää nostaa pääomatuloja yhtiöstään, maksaa hän silloin normaalisti pääomaveroja. Eräällä tavalla kyse on siis verojen maksun siirtämisestä tulevaisuuteen.
– Pääasiallinen verohyöty joka saadaan, liittyy siihen, että osinkotulot voi sijoittaa uudelleen ilman, että verottaja ottaa omaa osuuttaan siitä välistä. Pitää muistaa, että jos osingot nostettaisiin heti pois holdingyhtiöstä, ne olisivat 85-prosenttisesti veronalaista tuloa. Tarkoittaa sitä, että niistä maksettaisiin sama vero kuin, jos osingot olisivat saatu suoraan yhtiöstä, sanoo vero-oikeuden apulaisprofessori Tomi Viitala Aalto-yliopistosta.
Viitala muistuttaa, että holdingyhtiömalli ei ole ainoa tapa, jolla verojen maksu voidaan siirtää eteenpäin.
– Meillä on toki monia muitakin tilanteita, joissa sijoituksia voidaan hallinnoida niin, että sijoituksista kertyvä tuotto ei vuosittain tule verotettavaksi itse sijoittajalle. Tästä esimerkkinä voi mainita esimerkiksi erilaiset sijoitusrahastot tai kapitalisaatiosopimukset.
Kapitalisaatiosopimus on henkivakuutusyhtiön myymä sijoitustuote, jolla ei vakuuteta ketään eikä mitään. Rahoja sijoitetaan vakuutuskuoren sisällä esimerkiksi osakkeisiin. Sijoituksesta maksetaan veroja vasta, kun sijoitukset päätetään realisoida. Pääministeri Juha Sipilä (Kesk.) on sijoittanut varallisuuttaan tällaisiin kapitalisaatiosopimuksiin.
Usein rikkaiden sukujen edustajille ei ole tarvetta rahojen nostamiseen holdingyhtiöstä, vaan varoja sijoitetaan edelleen tai säilytetään yhtiössä mahdollista tulevaa perinnönjakoa varten.
– Osinkoa ei ole tietenkään pakko nostaa, jos osakkeenomistaja ei sitä halua tehdä, Viitala sanoo.
Holdingyhtiöiden maksamat yhteisöverot ovat usein vaatimattomia. Esimerkiksi vuonna 2014 Antti Herlinin Holding Manutas maksoi yhteisöveroja 150 euroa.
Usein vanhan rahan sukujen holdingyhtiöt on perustettu jo vuosikymmeniä sitten, eikä niitäalun perin ole tarkoitettu osaksi verosuunnittelua, vaan puhtaasti omaisuuden hallinnoimmista varten.
Pelko suuromistajien paosta ajoi verovapauteen
Miksi kaikkein rikkaimpia hellitään osinkotulojen kevyellä verotuksella?
Taustalla on Suomessa vuonna 2005 tehty yritysveromuutos, jolloin osinkotuloja alettiin verottaa. Aiemmin käytössä oli yhtiöveron hyvitysmuoto, jossa osingot olivat käytännössä verovapaita.
Osinkoja ei verotettu, koska yhtiöiden katsottiin kantaneen jo verovastuun niiden maksaessa yhteisöveroja. Samaa tuloa ei siis haluttu verottaa kahteen kertaan.
Verolakia jouduttiin kuitenkin muuttamaan, koska EY:n tuomioistuimen mukaan yhtiöveron hyvitysmuoto ei ollut Euroopan unionin verotusperiaatteiden mukainen.
– Jos haluaa etsiä sylttytehdasta, niin se on Euroopan unioni, vero-oikeuden apulaisprofessori Tomi Viitala sanoo.
Osinkojen verollepano hermostutti sijoittajat ja etenkin pörssiyhtiöiden suuromistajat. Osa heistä siirsi omistuksiaan kevyen verotuksen maihin.
Omistajien reaktiosta huolestuneet poliitikot pelkäsivät, että suuromistajat jättävät Suomen. Tilanne ratkaistiin muuttamalla verolakeja niin, että yli 10 prosenttia omistavat holdingyhtiöt vapautettiin osinkoveroista.
– Lakimuutosta perusteltiin juuri sillä, että pelättiin holdingyhtiöiden omistuksen siirtyvän ulkomaille, Viitala sanoo.
EU-lainsäädännön mukaan osinkotulot yhtiöille, jotka omistavat yli kymmenen prosenttia pörssiyhtiöstä, olisi joka tapauksessa pitänyt maksaa verovapaasti Suomen ulkopuollella toimiville holdingyhtiöille.
Ehrnroothit Luxemburgissa, Ahlströmit Hollannissa
Vauraiden sukujen holdingyhtiöille maksettiin miljoonien eurojen osinkotuloja myös verokeitaisiin.
Ehrnroothien suku hallinnoi omistuksiaan osittain Luxemburgin kautta, jonne heille kilahti ainakin kymmenen miljoonan euron osinkopotti.
Suku on merkittävä omistaja esimerkiksi Fiskarsissa, Pöyryssä, YIT:ssä, Marimekossa, eQ:ssa ja Caverioniossa.
Ahlströmin suvun sijoitusyhtiöllä Ahlstrom Capitalilla on sen sijaan useita sijoitustoimintaan tarkoitettuja tytäryhtiöitä Hollannissa.
Useat kansainväliset yritykset käyttävät Hollannin suotuisaa verolainsäädäntöä hyödykseen tehdessään verosuunnittelua. Euroopan komissio totesi lokakuun loppupuolella, että sen mielestä kahviketju Starbucksin Hollannin kanssa tekemä verotusta koskeva sopimus on laiton. Komissio vaatii yhtiötä maksamaan jopa kymmeniä miljoonia euroja lisää veroja.
Komissio selvittää myös Luxemburgin toimia yritysten verosuunnittelussa.
Pörssiyhtiöiden omistaminen ulkomaisen holdingyhtiön välityksellä on täysin laillista.
Suomen rikkain suku eli Herlinit hallinnoivat omistuksiaan vain kotimaisten holdingyhtiöiden kautta.