Jemenin kuningaskunta
Jemenin kuningaskunta eli Pohjois-Jemen oli vuosina 1918–1962 valtio nykyisen Jemenin pohjoisosassa. Maan pääkaupunki oli Ta'izz.
| المملكة المتوكلية اليمنية al-Mamlakah al-Mutawakkilīyah al-Yamanīyah |
|||
|---|---|---|---|
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | absoluuttinen teokraattinen monarkia | ||
| Imaami |
Yahya Muhammad Hamid ed-Din (1926–1948) Ahmad bin Yahya (1948–1962) Muhammad al-Badr(1962–1970) |
||
| Pääkaupunki |
Sanaa (1918–1948) Taiz(1948–1962) |
||
| Pinta-ala | |||
| – yhteensä | 195 000 km² | ||
| Historia | |||
| – itsenäisyys Ottomaanien valtakunnasta | 1. lokakuuta 1918 | ||
| – vallankaappaus ja sisällissota | 26. syyskuuta 1962 | ||
| – monarkia lakkautettiin | 1970 | ||
| Viralliset kielet | persia, arabia | ||
| Valuutta | Pohjois-Jemenin rial | ||
| Edeltäjä(t) |
 Osmanien valtakunta |
||
| Seuraaja(t) |
 Jemenin arabitasavalta |
||
Tuolla alueella oli ollut pitkään šiialaisia, jotka hangoittelivat osmanien valtaa vastaan, ja Osmanivaltakunnan romahdettua vuonna 1918 alue julistettiin itsenäiseksi. Valtio liittyi perustajajäsenenä Arabiliittoon vuonna 1945 ja YK:hon vuonna 1947. Valtiota hallitsi imaami, kunnes vuonna 1962 silloinen imaami syrjäytettiin egyptiläisten tukemalla vallankaappauksella, ja kuningaskunnan tilalle perustettiin Jemenin arabitasavalta.[1]
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jemenin kuningaskunta Wikimedia Commonsissa
