Huthit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Huthien slogan (ylhäältä alas):
Jumala on mahtavin
Kuolema Yhdysvalloille
Kuolema Israelille
Kirous juutalaisille
Voitto islamille
Jemenin kartalle on tummanpunaisella merkitty huthien täysin hallitsema alue ja vaaleanpunaisella sen osittain hallitsema alue tammikuussa 2015.

Huthit (arab. الحوثيونal-Ḥūthiyyūn), viralliselta nimeltään Jumalan puolustajat, tai Ansar Allah (arab. أنصار الله‎, ʾAnṣār Allāh)[1], ovat Jemenin pohjoisosan sissiryhmä, joka tunnustaa šiialaista uskonhaaraa zaidilaisuutta.

Huthien tukialuetta on Jemenin pohjoisosan Saadan maakunta. Ryhmä on ottanut nimensä entiseltä johtajaltaan Hussein Badreddin al-Huthilta, jonka Jemenin armeija murhasi syyskuussa 2004.[2][3] Liikkeen johtaja on Sayyid Abd-al-Malik Badr-al-Din al-Huthi, joka kuuluu al-Huthin perheeseen.[4]

Huthit ovat käyneet aseellista kapinaa Jemenin hallintoa vastaan vuodesta 2004 lähtien[4]. Huthien tavoitteena on hankkia Saadan alueelle laajempi itsehallinto ja suojata zaidilaisten uskonnollisia perinteitä sunnilaisen enemmistön paineessa.[5]

Huthien sloganissa julistetaan kuolemaa Yhdysvalloille ja Israelille, kirousta juutalaisille ja voittoa islamille.[6]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huthiliikkeen tausta ulottuu vuosisatojen päähän. Šiialaisuuden haara zaidilaisuus asettui vuonna 893 pohjoiseen Jemeniin, missä siitä muodostui myös alueen poliittinen voimatekijä.[1]

Zaidien johdossa oli imaami, ja zaidit ovat muodostaneet Pohjois-Jemenin vuoristoisen pohjoisosan enemmistön. He taistelivat 1700- ja 1800-luvuilla osmaneita ja wahhabilaisia vastaan. Jemenin kuningaskunta muodostui 1918 Osmanien valtakunnan luhistumisen jälkeen. Kuninkaaksi nousi zaidien imaami, joka oli sekä maallinen että hengellinen johtaja.[7]

Sotilaskapinalliset kaatoivat 1962 Egyptin tuella monarkian ja perustivat Jemenin arabitasavallan. Zaidikuninkaalliset pakenivat vuoristoalueelle Saudi-Arabian rajan lähelle ja aloittivat sieltä Pohjois-Jemenin sisällissodan. Saudi-Arabia tuki rojalisteja Egyptin tukevia tasavaltalaisia vastaan. Israelkin tuki rojalisteja salaa. Sisällissota päättyi Saudi-Arabian ja Egyptin sopimuikseen.[7]

Jemenin arabitasavalta pyrki läheisiin suhteisiin Saudi-Arabian kanssa ja halusi myös viedä wahhabilaista islamin tulkintaa zaideille. Zaidien ydinalueelle Sa’daan perustettiin wahhabilainen madrasa. Tämä nosti zaidilaisissa pelkoa oman yhteisön ja identitetiin menettämmisestä, ja he alkoivat aiempaa voimakkaammin käyttää šiialaista symboliikkaa ja ajatuksia.[1]

Jemenin yhdistyminen tapahtui 1990-luvulla, ja zaiditkin hakeutuivat politiikkaan demokraattisessa Jemenissä. He perustivat al-Haqq-puolueen, jonka keskeisin päämäärä oli edistää zaidien etuja sekä vastustaa saudien oppeja. Sillä oli vuosina 1993–1997 pieni ryhmä Jemenin parlamentissa.[1]

Zaidien tunnetuin edustaja oli aktivisti Hussein Badr al-Din al-Huthi, joka perusti 1997 zaidinuorille tarkoitetun Uskova nuoriso -liikkeen, joka antoi vaihtoehdon samanlaisille wahhabilaisille nuorisoverkostoille. Uskova nuoriso antoi uskonnollista opetusta, tuki yhteiskunnallista hyvinvointia ja tarjosi yhteisöllisyyttä. Jemenin hallituskin tuki sitä aluksi, mutta sen suosio ja kritiikki presidentti Ali Abdullah Salehia kohtaan olivat liikaa. Sen saama tuki leikattiin vuonna 2000.[1]

Kapina ja vallankumous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkelit: Huthikapina ja Jemenin vallankumous
Tilanne 30. elokuuta 2016.
Vihreä = Huthit (virallisesti heidän perustamansa Vallankumouskomitea -niminen parlamentti)
Punainen = Hadin johtama hallitus ja Etelän liike,
Valkoinen = Arabian niemimaan al-Qaida (AQAP) ja islamistien kattojärjestö Ansar al-Sharia
Harmaa = Isis
Vaaleansininen (hyvin pieniä alueita) = paikallisten liittoutumattomien hallussa, esim. Hadhramautin heimoliitto

Al-Huthin perustama liike alkoi radikalisoitua 2003 Yhdysvaltain Irakin-hyökkäyksen takia.[7] Liike sai myös entistä enemmän kannattjia, kun sen kapina Salehin hallitusta vastaan laajeni. Al-Huthi syytti ulkomaalaisia vaikuttajia myös zaidien vaikeasta tilanteesta ja otti käyttöön tunnuslauseen ”Jumala on suuri, kuolema Amerikalle, kuolema Israelille, kirous juutalaisille, voitto islamille.”[1] Huthit alkoivat tässä vaiheessa myös lähestyä libanonilaisen Hizbollahin kanssa, vaikka se edustaakin eri šiialaisuuden haaraa. Huthit saivat Hizbollahilta sekä innostusta että koulutusta.[7]

Jemenin hallitus alkoi huthiliikkeen kasvaessa vangitsemaan sen seuraajia, ja se asetti kesäkuussa 2004 pidätysmääräyksen al-Huthista. Jemenin asevoimien joukot tappoivat hänet syyskuussa, minkä jälkeen huthien johto siirtyi ensin tämän isälle Badreddinille ja sitten veljelle Abdul-Malikille.[1]

Kapinaliike vain jatkoi kasvuaan vastauksena hallituksen koviin otteisiin, ja se alkoi saada myös huomattavasti enemmän myös aseita. Niitä tuli mustasta pörssistä, asevoimien palvelukselta huthien siirtyneiltä henkilöitä ja asevoimien asevarastojen ryöstöistä.[1]

Vuonna 2011 huthit osallistuivat Jemenin vallankumoukseen, jossa maan presidentti Ali Abdullah Saleh pakotettiin eroamaan. Hänen seuraajakseen nousi entinen varapresidentti Abdrabuh Mansur Hadi, johon huthit eivät luottaneet. Jemenissä pyrittiin käymään keskusteluja maan tulevaisuudesta, ja esitettiin muun muassa uutta liittovaltiota, jossa olisi kuusi provinssia. Zaidit olisivat saaneet kaksi sisämaan provinssia pohjoisesta, mutta huthit kokivat sen gerrymanderointina.[7]

Huthit ja entinen presidentti Saleh aloittivat 2014 salaa poikkeuksellisen yhteistyön entisinä vihollisina. Iso osa asevoimista oli edelleen Salehin kannattajia, ja yhdessä huthit ja Salehin joukot muodostivat uuden voimakkaan aseryhmän.[7]

Kapinan laajeneminen sisällissodaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jemenissä alkoi heinäkuussa 2014 laajoja protesteja polttoaineen tukien leikkaamisen takia. Pääkaupungissa Sanaassa turvallisuusjoukot ampuivat väkijoukkoja kohtaan ja tappoi useita, mistä alkoi huthien ja hallinnon joukkojen välisten yhteenottojen laajeneminen.[1] Kapina laajeni vuoden 2014 aikana sisällissodaksi.[8]

Huthit onnistuivat syyskuussa 2014 helposti valtaamaan Sanaan keskeiset hallintokohteet. Kapinalliset piirittivät 19. tammikuuta 2015 Jemenin pääministerin asuintalon ja ampuivat kohti hänen saattuettaan.[9] Huthit myös pakottivat presidentti Hadin eroamaan.[8] Helmikuussa huthit ilmoittivat hajottavansa parlamentin ja ottavansa maan johdon hallintaansa. Parlamentin tilalle perustettiin kansallisneuvosto.[10]

Hadi vetäytyi entisen Etelä-Jemenin pääkaupunkiin Adeniin ja pyörsi eronsa. Hän kääntyi myös Saudi-Arabian puoleen, joka käynnisti johdollaan intervention sotaan. Saudi-Arabian silloinen puolustusministeri Mohammed bin Salman uskoi operaation kestävän vain muutamia kuukausia.[1] Saudi-Arabia saartoi huthit taloudellisesti ja iski huthien tukikohtiin Yhdysvaltain logistisella ja tiedustelutuella.[8]

Huthit saivat vallattua koko Sanaan joulukuussa 2017.[1] Saleh oli tässä vaiheessa taas vaihtamassa liittolaisuuttaan ja viestitteli Saudi-Arabian edustajien kanssa. Huthit tappoivat Salehin pian tämän jälkeen.[7]

Saudien ja sen liittolaisten joukot etenivät kesäkuussa 2018 satamakaupunki Hodeidaan, joka oli huthien taloudelle tärkeä piste. Saudit toivoivat huthien joutuvat tekemään tämän jälkeen rauhansopimuksen, mutta YK puuttui tilanteeseen, koska Hobeidan kautta kuljetettiin Jemeniin myös humanitaarista apua. YK:n välittämä tulitauko astui voimaan joulukuussa.[1]

Huthien ja Iranin välinen suhde varmistui syyskuussa 2019, kun huthit ottivat vastuulleen Saudi-Arabian öljynjalostuslaitokselle Abqaiqin tehdyn iskun. Kaikki todisteet osoittivat alkujaan Iranin suuntaan. Huthit olivat saaneet Iranin Quds-joukoilta aseita ja koulutusta. Yhdysvallat liitti tammikuussa 2021 huthit terroristijärjestöjen listalleen. Taustalla oli Saudi-Arabiaan tehdyt iskut sekä Jemenin rannikolla tehdyt hyökkäykset laivoihin. Joe Bidenin uusi hallinto poisti määritelmän heti seuraavan kuun alussa.[1]

Jemenissä oli melkein koko vuoden 2022 voimassa tulitauko, kun Hadi oli antanut hallinnan presidenttivaltuustolle. Huthit kävivät syyskuussa 2023 neuvottelemassa Saudi-Arabian kanssa. Rauhanneuvottelut kuitenkin katkesivat, kun Hamas teki Gazan kaistalta itsenäisen Isarelin historian pahimman iskun. Israel vastasi laajamittaisella sodalla. Huthit alkoivat tukea Hamasia Israelin vastaisen politiikkansa mukaisesti. Huthit käynnistivät hyökkäykset Bab el Mandebin salmea pitkin kulkeviin aluksiin. Nämä puolestaan synnyttivät Yhdysvalloilta ja Briannialta vastatoimia, ja maat iskivat huthien kohteisiin. Yhdysvallat määritteli samalla huthit uudestaan terroristijärjestöksi.[1]

Huthien vainoamat ihmisryhmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juutalaisten lisäksi huthit ovat vainonneet myös bahai-uskon jäseniä syyttäen näitä mm. vakoilusta ja apostasiasta. Vuonna 2018 Abdul-Malik Al-Houthi sanoi bahai-uskovien olevan vääräuskoisia ja kehotti jemeniläisiä puolustamaan maataan näitä vastaan.[11]

Huthit ovat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä vastaan, ja Sana'an orastava HLBT-underground-kulttuuri on näiden myötävaikutuksesta kadonnut lähes kokonaan.[12]

Syytökset juutalaisvainosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jemenin informaatioministeri väitti huthien harjoittavan etnistä puhdistusta, jossa Jemenistä karkotettaisiin kaikki juutalaiset. Osa maan juutalaisista tuotiin Israeliin 2016, mutta osa kieltäytyi lähtemästä maastaan.[13] Huthien kannattajien kerrotaan hyökkäilevän juutalaisten kimppuun.[14][15] Huthiviranomaiset ovat kieltäneet syytökset.[15]

Jemeniläisen rabbin mukaan monet juutalaiset ovat peloissaan huthien iskulauseen vuoksi ("...kuolema Israelille, kirotut olkoot juutalaiset, voitto islamille").[15] Jemenin juutalaiset syyttävät hutheja vainoistaan.[16] Israelilaisen druusipoliitikko Ajoob Karan mukaan huthimilitantit ovat esittäneet juutalaisille uhkavaatimuksen "kääntykää islamiin tai lähtekää Jemenistä".[17]

Al-Houthi on kirjoittanut: "Arabimaat ja mitkään islamilaiset maat eivät ole turvassa juutalaisilta kuin tuhoamalla ja eliminoimalla heidän olemassaolonsa."[18]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n Adam Zeidan: Houthi movement Encyclopedia Britannica. 19.1.2024. Viitattu 20.1.2024. (englanniksi)
  2. Yemeni forces kill rebel cleric 10.9.2004. BBC. Viitattu 20.1.2015. (englanniksi)
  3. Deaths in Yemeni mosque blast. Al Jazeera. 2.5.2008. Viitattu 20.1.2015.
  4. a b Yemen's Abd-al-Malik al-Houthi BBC Middle East. 10.9.2004. BBC. Viitattu 20.1.2015. (englanniksi)
  5. Yemen crisis: Who are the Houthis? BBC Middle East. 19.1.2015. BBC. Viitattu 21.1.2015. (englanniksi)
  6. Who are Yemen’s Houthis and why are they attacking Red Sea ships? reuters.com. Viitattu 3.1.2024. (englanniksi)
  7. a b c d e f g Bruce Riedel: Who are the Houthis, and why are we at war with them? 18.12.2017. The Brookings Institution. Viitattu 20.1.2024. (englanniksi)
  8. a b c War in Yemen 12.1.2024. Council on Foreign Relations. Viitattu 21.1.2024. (englanniksi)
  9. Hannes Nissinen: Väkivaltaisuudet kärjistyivät Jemenissä: Pääministerin palatsi piiritetty Helsingin Sanomat. 20.1.2015. Viitattu 20.1.2015.
  10. Johanna Kippo: Jemenin kapinalliset hajottivat parlamentin Yle Uutiset Ulkomaat. Yleisradio. Viitattu 14.2.2015.
  11. Yemen: Houthis Forcibly Disappear Baha’is Human Rights Watch. 30.5.2023. Viitattu 4.2.2024. (englanniksi)
  12. For Yemen’s gay community social media is a saviour The Irish Times. Viitattu 4.2.2024. (englanniksi)
  13. Toi Staff: Yemen minister says fate of country's last 50 Jews unknown Times of Israel. 16.4.2017. Arkistoitu 1.8.2019.
  14. Amid persecution, Yemeni Jews face extinction – Jewish World – Jerusalem Post Jerusalem Post. 9.1.2013. Arkistoitu 13.8.2019.
  15. a b c "Damn the Jews" proving more than just a slogan Yemen Times. Arkistoitu 16.2.2017.
  16. Persecution Defines Life for Yemen's Remaining Jews The New York Times. 19.2.2015. Arkistoitu 15.10.2016.
  17. Houthis militants to Jews: Convert or leave Yemen Yemen Online. 11.10.2015. Arkistoitu 15.2.2016.
  18. Salem Bahfi: FAMILIAR BUT DISTINCT: Understanding the Houthi Ideology and its Consequences on Yemen syyskuu 2020. Jemenin suurlähetystö. Arkistoitu 17.1.2023.