Valmistavat toimitukset (mormonismi)
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Osa artikkelisarjaa |
| Mormonismi |
|---|
 |
|
Pyhät tekstit ja muut julkaisut |
|
Toimintatavat ja kulttuuri |
|
Katso myös |
Pesu ja voitelu, joita myös kutsutaan nimellä esitoimitukset tai valmistavat toimitukset, ovat osa myöhempien aikojen pyhien temppeleissään suorittamia rituaaleja. Pesun ja voitelun lisäksi valmistaviin toimituksiin kuuluvat garmentin pukeminen ja "uuden nimen" luovuttaminen. Teologisesti valmistavat toimitukset kuuluvat osaksi endaumenttiseremoniaa, mutta käytännön syistä ne on erotettu toisistaan.
Pesu ja voitelu perustuvat toimituksina Israelin papistolle ensin ilmestysmajassa ja sitten Jerusalemin temppelissä suoritettuihin pesu- ja voiteluseremonioihin (2. Mooseksen kirja 29:4-7, 40:12-13), joihin myös Johanneksen ilmestys 1:5-6 viittaa. Nykyään näihin seremonioihin viitataankin suoraan ennen pesutoimituksen aloittamista. Pesun tarkoituksena on puhdistaa vihittävä vertauskuvallisesti "tämän sukupolven verestä ja synneistä". Voitelun tarkoituksena taas on voidella vihittävä Israelin "kuninkaaksi ja papiksi" (naisen kohdalla käytetään sanoja "kuningattareksi ja papittareksi"). Valmistavien toimitusten aikana miespuoliset avustajat pesevät ja siunaavat miespuolisia ja naiset naispuolisia vihittäviä. Naispuolisten avustajien voidaan katsoa toimivan esitoimituksissa pappeuden valtuudella, koska heidät on valtuuttanut toimimaan temppelin johtaja, jolla on pappeuden valtuus.
Pesu ja voitelu kuuluvat temppelissä tehtävistä "pyhistä toimituksista" vanhimpiin. Niitä harjoitettiin Kirtlandissä jo vuonna 1832, siis ennen endaumenttiseremonian kehittämistä. Kirtlandissä miehet peseytyvät kotonaan vedellä ja alkoholilla, minkä jälkeen he kokoontuivat profeetta Joseph Smithin luo hänen siunattavakseen ja voideltavakseen. Useat siunatuista kertoivat saaneensa ilmestyksiä ja erityisiä Pyhän Hengen armolahjoja, kuten profetoimisen, kielillä puhumisen ja kielten selittämisen lahjan. Seremonia päättyi keskinäiseen jalkojen pesuun ja sakramentin viettoon.
1800-luvulla temppeleissä suoritetuissa pesuissa ja puhdistuksissa pestävät istuivat alasti altaissa, ja peseytyminen suoritettiin perusteellisesti ja runsaalla vedellä. 1900-luvulla pesu ja voitelu muuttuivat vertauskuvallisemmisiksi. Pestävät pukeutuivat eräänlaiseen laajaan, sivuilta auki olevaan kaapuun, joka mahdollisti heidän pesemisensä ja siunaamisensa. Pesijät kostuttivat kätensä veteen ja pesivät sen jälkeen pestävän pään, silmät, korvat, nenän, huulet, niskan, hartiat, selän, rinnan, kädet, vatsan, kupeet ja jalat lausuen samalla rituaalisen siunauksen. Tämän jälkeen sama toimenpide toistettiin oliiviöljyllä voiteluna. 18. tammikuuta 2005 pesu ja voitelu muutettiin entisestä vertauskuvallisemmaksi. Nykyään vihittävän otsaa kosketetaan ensin vedellä ja sitten oliiviöljyllä, vaikka siunaukset luetaan edelleenkin kaikille ennen pestyille ja voidelluille ruumiinosille. Pesu ja voitelu päättyvät kumpikin avustajien kätten päälle panemiseen ja siunaukseen. Voitelun yhteydessä miehet voidellaan "kuninkaiksi ja papeiksi", naiset "kuningattariksi ja papittariksi". Vuoteen 2019 naiset voideltiin "kuningattariksi ja papittariksi aviomiehelleen", mutta nykyään seremoniassa ei ole enää viittausta aviomieheen. Tämä voidaan nähdä tasa-arvoa edistävänä elementtinä.
Ennen vuotta 2005 avustajat nostivat pesun ja voitelun jälkeen kaavun vihittävän yltä ja pukivat hänet garmenttiin erityisessä seremoniassa. Samalla hänelle kerrottiin garmentin muistuttavan temppelin pyhyydestä. Sen alkuperän kerrottiin olevan niissä nahkavaatteissa, jotka Jumala antoi Aadamille ja Eevalle karkotettuaan heidät paratiisista. Koska nykyään vihittävien ruumista ei enää kirjaimellisesti pestä ja voidella, he pukevat garmentin ylleen jo pukeutumistiloissa ennen valmistavia toimituksia. Nykyään avustajat nostavat kaavun - joka nykyään on sivuilta kiinni ommeltu - pois vihittävän yltä ja luovuttavat hänelle oikeuden pitää garmenttia.
Valmistavat toimitukset päättyvät "uuden nimen" antamiseen. Tämä on merkki uudesta liittosuhteesta hänen ja Jumalan välillä. uuden nimen ajatus on peräisen Ilmestyskirjan 2:17:stä. Uusi nimi on vertauskuvallinen ja vihittäviä vaaditaan pitämään se omana tietonaan. Uusina niminä käytetään raamatullisia tai Mormonin kirjasta peräisin olevia nimiä tai kirkon alkuaikojen merkkihenkilöiden nimiä. Monet seremonioihin osallistuvista ilmeisesti ajattelevat nimen tulevan ilmoituksen kautta ja olevan henkilökohtainen lahja Jumalalta. Tosiasiassa kuitenkin kaikki samana päivänä endaumenttiin osallistuvat saavat saman "uuden nimen", miehet miehen nimen ja naiset naisen nimen. Vain siinä tapauksessa, että vihittävän oma etunimi on sattumalta sama kuin sinä päivänä temppelissä annettava "uusi nimi", hänelle annetaan toinen nimi erityisestä taulukosta. Uutta nimeä kysytään endaumenttiseremonian aikana. Mormoniteologian mukaan tämä kuvastaa sitä, miten ihminen hänen kuolemansa jälkeen tunnistetaan hänen uuden nimensä avulla ja hän pääsee Jumalan välittömään läheisyyteen. Yleensä mies saa seremonian aikana tietoonsa vaimonsa nimen, ja suosittu ajatus menneiden aikojen pyhien joukossa oli, että aviomiehet kutsuvat viimeisenä päivänä vaimonsa ylösnousemuksessa luokseen heidän uusilla nimillään. Tätä ajatusta ei ole tiettävästi koskaan dogmatisoitu.