perukka

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

perukka (14-A)[1]

  1. takaosa
    Tuvan perukoilla oli vanha uuni.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈperukːɑ/
  • tavutus: pe‧ruk‧ka

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi perukka perukat
genetiivi perukan perukoiden
perukoitten
perukkojen
(perukkain)
partitiivi perukkaa perukoita
perukkoja
akkusatiivi perukka;
perukan
perukat
sisäpaikallissijat
inessiivi perukassa perukoissa
elatiivi perukasta perukoista
illatiivi perukkaan perukkoihin
perukoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi perukalla perukoilla
ablatiivi perukalta perukoilta
allatiivi perukalle perukoille
muut sijamuodot
essiivi perukkana perukkoina
perukoina
translatiivi perukaksi perukoiksi
abessiivi perukatta perukoitta
instruktiivi perukoin
komitatiivi perukoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo peruka-
vahva vartalo perukka-
konsonantti-
vartalo
-

Huomautukset[muokkaa]

Sana esiintyy usein monikossa, erityisesti monikon adessiivissa (perukoilla).

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • perukka Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 14-A