Seitsemisen vuotta sitten kirjailija, toimittaja ja käsikirjoittaja Anneli Kanto ryhtyi reissaamaan junalla kotikaupungistaan Tampereelta Helsingin yliopistolle kuuntelemaan tiettyjä luentosarjoja ja jopa yksittäisiä luentoja. Kantoa kiinnosti keskiajan historia, rahatalous, lainkäyttö ja kirkot.
Miksi moinen vaivannäkö? Kai tietoa keskiajasta löytyy itsekin googlaamalla ja kirjastoja penkomalla?
— Kyllä löytyy, mutta ensinnäkin luennoilla käyminen on ylellisyyttä, Anneli Kanto aloittaa.
— Ajattele, että joku joka tietää hurjasti jostakin asiasta, on valmistellut aiheestaan kunnollisen esityksen. Sinun ei tarvitse muuta kuin istua penkissä kädet ristissä ja kuunnella, Kanto hehkuttaa.
Kannolla oli Helsingin reissuihinsa tuolloin vapaan tiedonjanonsa lisäksi myös erityisempi syy. Hän oli alkanut kartuttaa tietojaan keskiajasta siksi, että oli juuri saanut idean kirjoittaa romaanin Hattulan kirkon keskiaikaisten maalausten tuntemattomista tekijöistä. Helsingin yliopistosta löytyi keskiajan asiantuntijuutta, ja se tulisi säästämään historiallista teosta valmistelevalta kirjailijalta valtavasti aikaa.
— Suoraan sanottuna, jos minun olisi täytynyt lähteä omin päin kahlaamaan arkistoja läpi, olisin ollut haudassa ennen kirjan valmistumista. Olen siis tutkijoille suuressa kiitollisuudenvelassa. Kursseilla saamieni tietojen lisäksi sain heiltä loistavia vinkkejä lisälähteiden äärelle.
Taustatyön ja luovan kirjoittamisurakan jälkeen Kannon kiitelty viides historiallinen romaani Rottien pyhimys (Gummerus) näki päivänvalonsa tänä vuonna.
Kanto on innokas opiskelija muutoinkin kuin tehdessään kirjailijan taustatyötään. Itse asiassa koko idea Rottien pyhimys -kirjaan syntyi sekin avoimen yliopiston luennolla.
Vuonna 2014 Helsingin yliopiston avoin yliopisto tarjosi yhdessä Tampereen kesäyliopiston kanssa mahdollisuutta suorittaa taidehistorian perusopinnot Tampereella. Taidehistorian harrastajana Kanto päätti tarttua tilaisuuteen ja hankkia haaveilemansa kokonaiskuvan eri taidesuuntausten historiallisesta jatkumosta.
— Kun sitten luennolla taidehistorioitsija Minna Polus näytti Hattulan kirkon keskiaikaisia maalauksia ja puhui niiden tuntemattomista tekijöistä, päässäni välähti heti: hyvä tavaton, tästä on pakko kirjoittaa.
— Katsoin vielä ympärilleni, että ei kai kukaan muu vain keksinyt samaa ideaa, Kanto hymyilee.
Historiallisten romaanien genre vaatii tekijältään laajojen tietomäärien haltuunottoa ja käsittelykapasiteettia. Kanto uskoo runsaan ja vapaan opiskelunsa kehittäneen hänessä tätäkin puolta.
— Opiskellessahan sitä seuloo jostakin tietomassasta esiin itselleen olennaisia asioita. Siinä mielessä prosessi on hyvin samantyyppinen kuin kirjaa kirjoittaessa joten varmasti omatoiminen opiskelu ei ainoastaan kerrytä ihmisen tietoja vaan kehittää oppijassa myös laajemmin tiedon haltuunoton taitoa.
— En voikaan kyllin kehua tätä Suomen loistavaa systeemiä, jossa akateemisia opintoja voi harjoittaa kuka tahansa pienellä rahalla avoimessa yliopistossa ja työväenopistoissa. Korkeatasoista opittavaa riittää kaikille halunsa mukaan. Se, että tieto on meidän kaikkien saatavilla yhteiskunnassamme, on todella arvokas asia.
Teksti: Tapio Ollikainen
Kuva: Marjaana Malkamäki